Syöksyen ja tukien

Alunperin meikän oli tarkoitus tehdä kunnollinen videopostaus koko viikon tapahtumista, mutta sitten armas koneeni leikkasikin lahjakkaasti kiinni viimeminuuteilla, ja nyt mennäänkin sitten kännykän blogger-sovelluksen voimin eteenpäin. Noh, mutta mikäs tässä linja-autossa näppäillessä. :) Lisäksi pienenä korjauksena tuohon edelliseen postaukseen se, että se koe/kokeet joista puhuin ovatkin edessä vasta nyt tulevalla palvelusviikolla.
-------------------------
Tällä viikolla ei tosiaan kassun käytäviä paljon katseltu, koska nyt jo aivan nurkan takana häämöttävä "taistelijan perustutkintakoe" tarjosi olemassaolollaan koko autokomppanialle öitä ja aamupalaa lukuunottamatta täyden päivän erilaisissa taisteluharjoituksissa Kajaanin luonnon keskellä.

Alkuviikosta meillä oli paljon erilaisia rastikoulutuksia, jotka käsittelivät muun muassa  kertasingon kuivaharjoittelua, käsikranaattien heittoa ja 10kg painavien telamiinojen asentamista ja purkua. Lisäksi saimme myös kertaavaa harjoitusta nassen, eli rakkaan kaasunaamarimme käytöstä suojavarustuksen kanssa. Omasta mielestäni käsikranaatit olivat ehkä singon ohella hauskimpia kapistuksia käsitellä, koska ne ovat niin kivan näppäriä ja kevyitä. :)

Loppuviikko keskittyi puolestaan lähes täysin "taistelijaparin" kanssa toimimisen kertaavaan harjoitteluun. Taistelijapari on siis nimensä mukaisesti se ihminen, jonka kanssa sotilas toimii tiiveimmässä yhteistyössä taistelun aikana. Parin toinen osapuoli nimitetään aina erikseen ennen tehtävän alkua "vanhemmaksi". Vanhempi taistelija käskyttää aina niin sanottua "nuorempaa" ja ottaa näinollen väliaikaisen esimiesaseman nuorempaan nähden. Yleensä taistelijapari menetelmää käytetään tiedustelussa, poterosta (=se iso kuoppa missä mahtuu jopa seisomaan) ammuttaessa ja vihollisen tuliaseman valtaamisessa taistelun keskellä.

On vaikea kuvailla sitä adrenaliinipiikkiä, joka iskee päälle silloin kun pääsee hiippailemaan oman parinsa kanssa metsään kovat piipussa, piilotettuja peltitauluja kyttäilemään, jotka sitten yhtä-äkkiä rävähtävät pystyyn, jolloin alkaa välitön räiskiminen, huuto ja ryömiminen eteenpäin oikein todenteolla! Rakastan sitä touhua, varsinkin nyt kun turha jännitäminen siitä, että sattuisi vahingossa satuttamaan omaa pariaan luodeilla, on oman asekäsittelytaidon karttuessa hälvennyt.

Nyt edessä onkin sitten kolmen viikon pitkä aika kiinnioloa, joka tarkoittaa siis sitä, ettemme pääse lainkaan kotiin viikonloppuisin. Veikkaan, että voi omalta osalta ainakin tulla vähintään puolivälissä hieman ikävä vapautta porttien ulkopuolella, mutta eiköhän tästäkin haasteesta tulla kunnialla loppujenlopulsi selviämään. ;) Koitan löytää kiinniolon aikana joitain vapaa-ajan hetkiä, jolloin voisin kirjoittaa kännykän avulla tänne edes pieniä postauksia kassullaolon fiiliksistä ja tekemisistä. Siihen asti siis moikkamoi taas, ja pitäkää lippu korkeella! ;)