Tukkapolitiikkaa + kaikkia muitakin mielipiteitä

Riittääkö kunto(si?)

Aloitin tosiaan tuolle omien latausten osalta kohtuu käyttämättömälle Youtube-tililleni Bullettigerin videoblogiosaston. Inttiin aihepiiriltään liittyvät videot päätyvät myös tänne tekstiblogin puoelelle, mutta kokonaisuudessaan pelkät radomhöpinät meikän arkielämästä jäävät pelkästään tuben puolelle. :)

---------------------------------

Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön

Onnistuin kuin onnistuinkin muutaman hikisen puolituntisen jälkeen lataamaan ilmaisen blogger-sovelluksen tähän iki-ihanaan puhelimeeni. Oon asiasta todella mielissäni, koska tämä varmasti helpottaa merkintöjen tekemistä - tai ainakin edes niiden luonnostelemista kasarmin oloissa. :)
-------

Kaikkien saamieni infojen mukaan ensimmäiset 2-3 viikkoa tullaan intissä tosiaan viettämään lähes täysipäisessä palvelusputkessa, joka tarkoittaa siis suomeksi sanottuna sitä, että vapaa-aikaa jää kuulemma häthätää vain vessataukoihin. Syyt tällaiseen rieputukseen kulminoituvat mitä ilmeisemmin kokeneempien haluun testata uusia alokkaita ja arvioida sitä, miten uudet tulokkaat tulevat palvelusaikansa kestämään. Tiivistä alkutahtia lisäävät omalta osin varmasti myös alokkaiden kokemattomuudesta johtuva turha sähläys ja muutoinkin arjesta poikkeavat kuntotestit/haastattelut...yms., jotka esikunnan on hoidettava hyvissä ajoin pois normaalista päiväjärjestyksestä.

On raaka tilastollinen fakta, että varsinkin naisten kohdalla intin kaksi ensimmäistä viikkoa määräävät sujumisellaan pitkälti sen tuleeko keskeytystä vai ei. Lain mukaan naisella on oikeus keskeyttää armeija ensimmäisten 45 päivän ajan ilman pätevää syytä. Puolustusvoimat ovat velvollisia ilmoittamaan naisille muistutuksen asiasta pari päivää ennen kyseisen määräajan umpeutumista. Mikäli nainen ei keskeytä inttiä tuolloin, niin häntä alkaa siitä hetkestä eteenpäin sitomaan sama velvollisuus suorittaa palveluksensa loppuun kuin miehilläkin. Puolivuotta on siis siitä eteenpäin vain kestettävä, vaikka sitten sivarissa tai vankilassa istuen. Pätevät syyt keskeyttää määräajan jälkeen ovat mm. loukkaantuminen, vakava sairaus tai raskaus.

Monet luulevat, että intistä kunnialla selvittyään ei koko asiaa tarvitse enää pohtia. Todellisuudessa puolustusvoimat kuitenkin järjestävät muutamien vuosien välein lyhyitä parin viikon mittaisia kertausharjoituksia, jonne sukupuolesta riippumatta velvoitetaan osallistumaan. En nyt muista tarkkaan mikä se ikä oli, jolloin kertausharjoituksiin ei enää tarvinnut tulla, mutta kyllä siihen elämää kuitenkin mahtui ihan kohtuusti väliin. Lienee kai turha sen kummemin perustella kaiken edellä mainitun jälkeen sitä, miksi ainakin omasta mielestäni naisen(kin) tulisi jo ennen kutsuntoja tarkkaan punnita sitä ovatko omat motivaationlähteet mennä inttiin tarpeeksi vakaalla pohjalla. Lisäksi suosittelen lämpimästi myös perehtymään touhun lailliseen puoleen, koska silloin ikäviä yllätyksiä vältytään parhaiten. :)

Inttislangin lentkautuksia

Tunnelman keventämiseksi ja yleisen viihtyvyyden lisäämiseksi päivän postaus omistetaan kokonaan inttislangille. .D Sanoja ja niiden selityksiähän riittäisi vaikka millä mitalla, mutta poimin nyt täältä luetteloviidakosta ne omasta mielestä edes jollain tapaa huvittavimmat/oudoimmat tapaukset;
-------------
Aampukampa = Kampa, josta nypitään piikkejä pois palveluspäivien vähentyessä.
Aamukasa = Varusmies, jolla on paljon palvelusaikaa jäljellä.
Antenniosasto = Keskussotilassairaalan psykiatrinen osasto, jonne mennään sitten kun pää hajoaa                                       totaalisesti.

Apinoiden  planeetta = Intin varustevarasto.
Avohärdelli = yleinen palvelusmuoto erityisesti alokkaiden keskuudessa.
-------------
Bordelli = yleinen sekaannus/hässäkkä (ks. härdelli)
-------------
Daltonit = Käskyn tullessa on tuvan taistelijoiden järjestyttävä ovensuuhun niin, että kaikkien päät                   näkyyvät päällekkäin, Alikersanttien harrastama leikki.
-------------
Gandalfin sauva = Johdintanko, Oravakeppi.
Gestapo = Intin tyylikäs harmaa ja pitkä sadetakki.
-------------
Hau-hau Champion = Sissikoiran ohjaaja rajavartiossa.
Hemuli = Pst-ohjusmies.
Hiiva = Merisotilaiden käyttämä nimitys maavoimien sotilaista.
Häpyaamu = Viimeinen aamu palvelusajassa.
//Nyt jätkät hei ihan oikeasti...//

-------------
Kelaperse = Viestimies metsässä vetämässä kaapelia.
Kissa = Naispuolinen taistelija, jota pystyy katsomaan molemmat silmät auki.

Krokotiilinvittu = Vihreä karvalakki
Kusiluikkarit = Sisäjalkineet.
Kumivitutin = Suoja-/kaasunaamari.
-------------
Munamankeli = Intin polkupyörä
-------------
Naarasmunkki = Sotilaskodin reikämunkki.

Nalle Puh = Rajavartion sissi
-------------
Pölypallo = Ilmavoimien käyttämä nimitys maavoimien sotilaista.
-------------
Taikaviitta = Intin sadeviitta, joka huhujen mukaan suojaa myös ydinsateelta.

-------------
Äiti = Komppanian/Patterin vääpeli/yksikköupseeri
//Sori vaan, mutta aina kun yhdistetään mielikuvat "auktoriteetti" & "äiti", niin mulle tulee mieleen vaan, jotain tämmöstä..//

Pläh.

Päivät käy vähiin ja olo alkaa olla jo aika levoton. Toisaalta sitä koittaa nauttia parhaansa mukaan näistä vihoviimeisestä vapaudenpäivistä, mutta sitten taas toisaalta toivoo kokoajan, että bussi kasarmille strattaisi jo huomisaamuna. Onneksi sentään on ensiviikoksi kunnon ohjelmaa luvassa, mikä saa ajatukset varmasti pois tästä jatkuvasta odottamisesta. Lähdetään nimittäin parin kamun kanssa Rock the beach -festareille Helsinkiin. :) Aijon kyllä ottaa siitä viikonlopusta kaiken mahdollisen ilon ja revittelyn irti.

Festareiden jälkeisen, viimeisen siviiliviikon, ajattelin pyhittää aikalailla fyysisen kunnon viimeistelylle. Lisäksi ajattelin myös pyytää vanhan kaveriporukan kasaan jotain iltaa viettelemään, koska tiedän, että sitten ei taas kuitenkaan tule nähtyä ainakaan kuukauteen.

Tällä hetkellä fiilikset on vähän haikeat, koska jotenkin tuntuu ensikertaa siltä, että joudun oikeasti jättämään vanhoja kavereita, perhettä ja muita tuttuja aivan uudella tavalla taakse. Tavallaan alkaa jopa hieman pelottaa se, että miten ylipäätään pystyn pitämään yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin joista todella välitän, koska jo siviilissäkin olen saanut huomata, että yhteiydenpitoni muun muassa vanhan kaveriporukkani jäseniin on ollut jo pitkään omalta osaltani epäaktiivisemmassa jamassa kuin itse tahtoisin. Lisäksi harmittaa suuresti tuon Kuortaneen nyrkkeilyseuran parissa tuleva katkos, sitä kun alkoi juuri tuntea hitsautuvansa hyvin yhteen seuran muiden jäsenien kanssa.

Pläh. Tästäpä nyt tuli masentava postaus, mutta joo...eiköhän tää tunnelma tästä ala kuitenkin taas pikkuhiljaa nousta tavalla tai toisella.

Vastuuntuntoa ja katumaalauksia

Hellurei rakkaat lukijani, ja pahoittelut siitä, ettei postauksia ole hetkiseen tullut. Pieni tauko johtui yksinkertaisesti ajanpuutteesta, johon syyt olivat muun muassa pääsykokeet Kuopiossa ja Saksaan tehty minilomareissu, josta palasinkin Suomen rajojen sisäpuolelle vasta pari päivää sitten.

Muiden nähtävyyksien ohella kävimme isosiskoni kanssa katsastamassa muun muassa "East side galleryn", joka siis on pisin pätkä alkuperäistä Berliinin muuria. Kyseinen muurinpätkä on maalattu täyteen mitä erikoisimpia maalauksia, joiden perimmäinen tarkoitus on kuulemma antaa toivoa ja rohkaista uskomaan parempaan huomiseen. Olen aina pitänyt rankkojen vastakohtien yhdistämisestä ja tämä East side gallery todella oli sitä parhaimmillaan, koska kukapa olisi uskonut, että entisestä sota-ajan verisestä rajapaikasta saataisiin vielä symbolisesti toivoa kuvastava taideteos? Kaikista vaikuttavista maalauksista huolimatta, minut itseni sai eniten pohtimaan muutama kuvien joukkoon ujutettu tekstipätkä parilta taiteilijalta itseltään. Ne saivat todella miettimään sekä omia arvojani että sotaa, ja myös sitä minkälaista vastuuta olen itse periaatteessa ottamassa henkisesti harteilleni, kun astun nimen omaan vapaaehtoisena armeijan harmaisiin.

Me suomalaisethan olemme tällä hetkellä sikäli hyvin onnellisessa asemassa, koska  tiedämme lähes 100% varmuudella, ettei kukaan ole tiettävästi aikeissa tulla omaa maatilkkuamme tykein ja konekiväärein valloittamaan - ainakaan lähitulevaisuudessa. Oikeastaan ainut paikka, jossa suomalaisenkin sotilaan on mahdollista joutua sellaiseen tilanteeseen, missä toisen ihmisen tappaminen tai itse tapetuksi tuleminen on ylipäätään mahdollista, sijaitsee ulkomaiden kriisialueilla - minnehän siis ei ole pakko lähteä - jos ei halua. Itse en tue ajatusta sodankäynnistä muutoin kun puolustusmielessä silloin, kun tiedetään satavarmasti, että toinen maa on todella tulossa päälle tappomielessä ilman rauhanneuvottelumahdollisuuksia. Toisaalta tuota Berliinin muuria katsellessa tuli mieleen sellainenkin näkökulma, että tämä jatkuva rauhanajassa kellutteleminen on kai tavallaan riisunut intistä tietyn vakavuuden; useimmat tuntuvat nimittäin puheittensa perusteella nykyään mieltävän armeija-ajan pieneksi pakkotyöksi, vitsiksi tai hauskaksi seikkailuksi vakavan koulutuksen sijaan. Okei, okei, myönnetään, että olen itsekin sortunut tuohon seikkailunhakuisuuden kategoriaan useammankin kerran, mutta viimeistään niitä maalausten juttuja lukiessa kalloon iski todella se, että hei, mä olen oikeasti menossa paikkaan, jossa musta on tarkoitus kouluttaa henkilö, jolla on valmiudet mahdollisen sotatilanteen syttyessä toimia maansa puolustuajana, jonka yhteen osaamisalueeseen kuulu osata ampua ei hirvi, ei sorsa, ei hanhi, vaan vihollinen, eli toisin sanoen toinen ihminen. Ylidramatisointiako? Ehkä, ehkä ei, mutta miettikääpä nyt siellä ruudun takana hetki järjellä sitä, miksi meille ne aseet siellä ylipäätään tyrkätään käteen ja mitä kohteita näiden leffoissa cooleina nahkatakkimiehinä esittettyjen tarkka-ampujien todellisuudessa halutaan tosipaikan tullen olevan valmiit ampumaan.

Helppohan tähän postaukseen on tulla sanomaan, että "Älä ny vittu keuhkoo, ku ei sitä sotaa kuitenkaan koskaan tuu." Niin, ei ehkä, mutta toisinaan sellainen pieni ajatusleikki nimeltä "entäs jos--" olisi varmasti ihan paikallaan. Ja kaikille vielä näin loppuun tiedoksi se, että oma into lähteä ei siis ole tämän pohdinnan johdosta kutistunut milliäkään, enneminkin sain päässäni vaan asioihin hieman uudenlaisen näkökulman, jonka halusin kanssanne jakaa. :))
_____________________________
HAASTE!
Tässä on pari niistä kysymyksistä joita muuri sai mielessäni heräämään, jos jaksat niin pohdi myös itse sitä, mitä OIKEASTI tekisit kyseisissä tilanteissa. Ei siis toki sillä, olisihan se kiva olla yhtä moraalinen kuin sarjisten supersankarit, but let's face the fact, harvapa meistä siihen todellisuudessa kykenee.

1. Pystyisitkö todella ampumaan toisen ihmisen käskystä?
2. Miltä tuntuu ajatella, että liipasimen päässä oleva ihminen on jonkun, isä, äiti, veli, sisko, poika tai tytär?
3. Kumpi kantaa vastuun ampumisesta, valtio vai sinä?
4. Mitä jos ammutkin vahingossa pimeässä/taistelussa/paniikissa siviilin tai oman joukkuetoverisi?
5. Missä tilanteessa kieltäytyisit käskystä pitkien vankilavuosienkin uhalla?

Jos meikän omat ajatukset kustakin/joistain yllä olevista kysymyksistä yleisöä kiinnostaa, niin kommenttia saapi heittää, jolloin voin rustata vastaukset erillisenä postauksena koko kansan näkyville. Myös omia pohdintojaan voi tukkia tänne kommenteiksi, ja ittestä olis ainakin mielenkiintoista lukea, mitä ihmiset on kyseisitä asioista mieltä. :>
_____________________________



Kyseinen taitelija omisti ruusun jokaiselle muurin ylityksessä sotilaiden/vartijoiden tappamalle pakolaiselle. Minä puolestaan omistaisin mieluummin oman otokseni ruususta kaikille maapallon sodissa ylipäätään kaatuneille yhteisesti, koska loppujen lopuksi oma pääni ainakin sanoo, että ihan sama millä puolella sitä tosipaikan tullen taistelee, koska ihmisiähän me kaikki loppujenlopuksi olemme ihonväristä, kansalaisuudesta, sukupuolesta - tai sen puutteesta - riippumatta.

Koulun loppu

Yksi aika päättyy ja toisen odotus alkaa - tai enneminkin jatkuu. Jokatapauksessa asenteella mennään. Saattepas senkin kunniaksi pilalle muokatun kuvan meikäläisestä. .D