Uneton yö

Väsyneet terveiset teille kaikille täältä yöpäivystäjän tuolin takaa. Tänään - tai ehkä nykyisen kellonajan huomioon ottaen oikeampi sanamuoto olisi eilen - meidän yksikkömme p-kausi huipentui 10km marssiin täydessä taisteluvarustuksessa. Marssireitti ei sinänsä ollut vaikeakulkuinen, mutta päivän korkea lämpötila yhdistettynä niihin pitkäjalkaisiin poikiin - joiden askel on selvästi meikäläistä pidempi - teki hommasta haastavaa. Pohjalaisen naisen sisun ja raskaan kenttävitutuksen voimin mentiin siis tämä kumpparimarssi läpi, ja hyvinhän nuo paukut kassulle asti riittivätkin.

Kiinniolostamme on jäljellä nyt suunnilleen puolet ja täytyy kyllä myöntää, että koti-ikävä alkaa ajoittain illansuussa vaivata meikäläisenkin mieltä. Eritoten on ikävä myös omia siviilikavereita.

Tää on mun koti

Tänään vietettiin sinällään löyhä päivä, koska jokailtaisen siivouspalvelun lisäksi päiväohjelmaan oli merkitty pelkästään huomisen ampumakokeen harjoittelua radalla. :) Omat luodit tosin eksyivät vähän takapenkkaan, mutta noh, aina ei voi voittaa.

Viikon kiinniolon jälkeen koko yksikkö alkaa alikessuja myöten saada pieniä hölmöilykohtauksia. :DD Sairas läppä on siis lentänyt puolin ja toisin, mutta eipä tässä muuten niin kurinalaisessa laitoksessa pää kestäisikään ilman satunnaisia huumorihetkiä.

Kaiken kaikkiaan omasta yksiköstämme on alkanut päivä päivältä muutoinkin muodostua yhä enenemässä määrin perheen kaltainen yhteisö. Useat sotamiehet - myös minä itse mukaan lukeeutuen -  ovat esimerkiksi alkaneet käyttää kassusta synonyymia "koti". Lisäksi alikersantit ovat kurinpidon ohessa alkaneet juttelemaan meille ihan vain niitä näitä enemmän kuin ennen.

Kommandohommia ja valintakokeita

Tiistai 20.8.2013
Meidät herätettiin vauhdilla ja kiidätettiin mukeen syömään aamupalaa. Juustoa ei taaskaan ollut kaikille riittävästi, mutta no, sen siitä kai saa kun asustaa komppaniassa, joka menee syömään aina kasarmin viimeisenä.

Aamiaisen jälkeen meille kaikille käskettiin - jo niin tutuksi käynyt - taisteluvarustus päälle, minkä jälkeen suoritimme reippaan, mutta lyhyen jalkamarssin koulutuspaikallemme maastoon. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään perusperjantain taistelukoulutus, vaan aiheena olivat sen sijaan tulen käsitteleminen, palavan nuken sammuttaminen, tulikujan läpi juokseminen ja kyynelkaasukammiossa oleilu, jossa testattiin käytännössä se osaammeko laittaa kaasunaamarimme tarpeeksi tiukalle. Osa porukasta saikin kyseisessä kontissa huomata karvaasti sen miltä tuntuu, kun kyynelkaasua vuotaa jostain paikasta X paljaalle iholle. Auts!

Kakkosjoukkue  - johon myös itsekin kuulun. Aloitti kyseisen päivän tulenkäsittelyrasteista, joissa sammutimme tosiaan sen palavan nuken ja juoksimme tulikujan läpi. Tämä kyseinen "tulikuja" oli siis sellainen noin metrin leveä ja  korkea betonista valettu käytävä, jossa ei ollut kattoa. Kummatkin seinät sytytettiin sitten bensiinin avulla sellaisiin kevyisiin noin parin metrin korkuisiin liekkeihin, jotka sitten tuulesta riippuen saattoivat jopa nuolaista niskakarvoja, kun sen kujan läpi sitten juostiin kyyryssä naamaa pelkällä palvelustakin hialla suojaten. Koskaan en ole pelännyt niin paljon, mutta kyllä siinä sitten olikin hitsin siisti fiilis kun sen tehtävän oli saanut pelkotiloistaan huolimatta suoritettua muiden mukana alusta loppuun.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa kaasukammio, joka ei kyllä itseäni jännittänyt läheskään niin paljon kuin edellä mainittu tulikuja. Näkyvyys siellä kaasun keskellä lähenteli kyllä melkolailla nollaa, mutta muuten oli ihan hauskaa leikkiä suurempaakin kommandosankaria kaasunaamarin ja rynkyn kanssa pelleiltäessä. .DD
-----------------------------
Keskiviikko 21.8.2013
"Taistelijan perustutkinnon" ensimmäinen päivä, jossa arvosteltiin meidän ryynäämistaitojamme lisää erilaisten arvosteltavien rastitehtävien muodossa.
-----------------------------
Torstai 22.8.2013
Alustavat valinnat tulivat tänään siitä mihin jatkokoulutukseen kukin meistä pääsee. Muutoksia voi kuullemma mukaan luonnollisesti vielä tulla, sillä loppujenlopuksi mitään ei olla vielä varsinaisesti lyöty lukkoon. Oma nimeni kuului kuitenkin - ainakin toistaiseksi - siihen ryhmään, joka olisi lähdössä aliupseerikurssille. Nyt vain pitää toivoa, että se pysyisi siellä loppuun saakka.

Syöksyen ja tukien

Alunperin meikän oli tarkoitus tehdä kunnollinen videopostaus koko viikon tapahtumista, mutta sitten armas koneeni leikkasikin lahjakkaasti kiinni viimeminuuteilla, ja nyt mennäänkin sitten kännykän blogger-sovelluksen voimin eteenpäin. Noh, mutta mikäs tässä linja-autossa näppäillessä. :) Lisäksi pienenä korjauksena tuohon edelliseen postaukseen se, että se koe/kokeet joista puhuin ovatkin edessä vasta nyt tulevalla palvelusviikolla.
-------------------------
Tällä viikolla ei tosiaan kassun käytäviä paljon katseltu, koska nyt jo aivan nurkan takana häämöttävä "taistelijan perustutkintakoe" tarjosi olemassaolollaan koko autokomppanialle öitä ja aamupalaa lukuunottamatta täyden päivän erilaisissa taisteluharjoituksissa Kajaanin luonnon keskellä.

Alkuviikosta meillä oli paljon erilaisia rastikoulutuksia, jotka käsittelivät muun muassa  kertasingon kuivaharjoittelua, käsikranaattien heittoa ja 10kg painavien telamiinojen asentamista ja purkua. Lisäksi saimme myös kertaavaa harjoitusta nassen, eli rakkaan kaasunaamarimme käytöstä suojavarustuksen kanssa. Omasta mielestäni käsikranaatit olivat ehkä singon ohella hauskimpia kapistuksia käsitellä, koska ne ovat niin kivan näppäriä ja kevyitä. :)

Loppuviikko keskittyi puolestaan lähes täysin "taistelijaparin" kanssa toimimisen kertaavaan harjoitteluun. Taistelijapari on siis nimensä mukaisesti se ihminen, jonka kanssa sotilas toimii tiiveimmässä yhteistyössä taistelun aikana. Parin toinen osapuoli nimitetään aina erikseen ennen tehtävän alkua "vanhemmaksi". Vanhempi taistelija käskyttää aina niin sanottua "nuorempaa" ja ottaa näinollen väliaikaisen esimiesaseman nuorempaan nähden. Yleensä taistelijapari menetelmää käytetään tiedustelussa, poterosta (=se iso kuoppa missä mahtuu jopa seisomaan) ammuttaessa ja vihollisen tuliaseman valtaamisessa taistelun keskellä.

On vaikea kuvailla sitä adrenaliinipiikkiä, joka iskee päälle silloin kun pääsee hiippailemaan oman parinsa kanssa metsään kovat piipussa, piilotettuja peltitauluja kyttäilemään, jotka sitten yhtä-äkkiä rävähtävät pystyyn, jolloin alkaa välitön räiskiminen, huuto ja ryömiminen eteenpäin oikein todenteolla! Rakastan sitä touhua, varsinkin nyt kun turha jännitäminen siitä, että sattuisi vahingossa satuttamaan omaa pariaan luodeilla, on oman asekäsittelytaidon karttuessa hälvennyt.

Nyt edessä onkin sitten kolmen viikon pitkä aika kiinnioloa, joka tarkoittaa siis sitä, ettemme pääse lainkaan kotiin viikonloppuisin. Veikkaan, että voi omalta osalta ainakin tulla vähintään puolivälissä hieman ikävä vapautta porttien ulkopuolella, mutta eiköhän tästäkin haasteesta tulla kunnialla loppujenlopulsi selviämään. ;) Koitan löytää kiinniolon aikana joitain vapaa-ajan hetkiä, jolloin voisin kirjoittaa kännykän avulla tänne edes pieniä postauksia kassullaolon fiiliksistä ja tekemisistä. Siihen asti siis moikkamoi taas, ja pitäkää lippu korkeella! ;)

Rankat päiväsi [palvelusviikko nro.4]

Huhuh! Pienestä kiireestä huolimatta sain kuin sainkin neljännen palvelusviikon kuulumiset videoitua. .D Sori jos meikän ääni kuuluu tosiaan hieman huonosti, mutta en viitsinyt kuvaushetkellä oikein volyymitasoa ruveta nostamaa kun koko muu talo oli jo untenmailla silloin.
-------------

Vuppia,vappia ja vaikka mitä ihmeen vapautuksia!

Aina ei elämä mene kuten strömsössä, ja niin siinä tosiaan kävi, että meikäläinen onnistui edellisen viikonlopun aikana kehittämään itselleen kunnon flunssan, joka lähes välittömästi kassulle palattua puhkesi kuumeeksi. Olo olikin sitten maanantaiaamuna jo sen verran heikko, että veksissä (=varusmiessairaala) oli pakko käväistä kyselemässä, että mitenkäs tästä eteenpäin. Sieltä iskettiinkin sitten kunnon pillerit ja vapautuslaput kouraan ja passitettiin takaisin omaan yksikköön. Tarkemmin sanottuna sain siis kaksi päivää "vuppia" eli "vapautusta ulkopalveluksesta" ja lisäksi yhden päivän "vtml:ää" eli "vapautusta taistelu-/marssikoulutuksesta". Kun muut yksikössä sitten seuraavana päivänä starttasivat kohti "morttileiriä" metsän siimekseen, niin joutui meikäläinen jäämään yksin tyhjään tupaan.

Niistä kahdesta vuppipäivästä minulla ei ole sen enempää mitään raportoitavaa, koska nukuin lähes kirjaimellisesti kokonaan niiden yli. Olo oli ihan kamala kun kuume heitti kokoajan häränpersettä vuorotellen ylös ja alas. YH!

Keskiviikkoaamuna tosin alkoikin näkyä jo hiukan valoa minunkin tunnelini päässä; kuumeni oli lääkkeiden ja runsaan levon avulla laskenut siedettävän alas, mikä tarkoitti sitä, että pystyin liittymään viimeiseksi leiripäiväksi muiden mukaan vtml-vapautuksella. Päivä kului muiden koulutuksia enimmäkseen sivusta haikeasti seuraillessa. Viimeisen leiriyön pimeinä tunteina oman yksikkömme kouluttajat demonstroivat sitä, miltä tuntuu kun vihollinen hyökkää leiriin keskellä yötä. Valoammukset lauloivat, kiväärit huusivat ja alokkaat syöksyivät puolustamaan telttapaikkaa parhaansa mukaan vastaopeteltuun tapaan. Meikä sitävastoin joutui -jälleen - jäämään sivuun koulutuksesta erään toisen samaisen kohtalon kokeneen toverin kanssa. Kovasti olisi kyllä kuumottanut syöksyä sinne pimeyteen muiden mukaan, mutta minkäs teit kun ei edes ollut omia paukkupatruunoita, joita olisi voinut ampua.

Seuraavana päivänä koottiinkin sitten kimpsut ja kampsut porukalla kasaan ja marssittiin takaisin kassulle 10km täyden taisteluvarustuksen kanssa. Vähän alkoi kyllä jaloissa tuntua viimeisellä kolmanneksella, mutta kunnialla tuli kyllä selvittyä siitäkin haasteesta. :))
-------------------------------------------------
Tämän viikon kuulumiset tosiaan jäivät vähän lyhyiksi ja yksipuolisiksi tuon hemmetin sairastelun takia, mutta eiköhän ensiviikosta irtoa taas hieman enemmän jutusteltavaa. Tässä vaiheessa haluan myös toivottaa kaikki uudet lukijat tervettulleeksi tänne Bullettigerin ihmeelliseen maailmaan! Toivottavasti viihdytte meikän messissä läpi tämän kokemuksen ja ootte tarpeeksi rohkeita kommentoimaan/kyselemään kaikkia mieleen juolahtavia juttuja. ;3