Väsyneet terveiset teille kaikille täältä yöpäivystäjän tuolin takaa. Tänään - tai ehkä nykyisen kellonajan huomioon ottaen oikeampi sanamuoto olisi eilen - meidän yksikkömme p-kausi huipentui 10km marssiin täydessä taisteluvarustuksessa. Marssireitti ei sinänsä ollut vaikeakulkuinen, mutta päivän korkea lämpötila yhdistettynä niihin pitkäjalkaisiin poikiin - joiden askel on selvästi meikäläistä pidempi - teki hommasta haastavaa. Pohjalaisen naisen sisun ja raskaan kenttävitutuksen voimin mentiin siis tämä kumpparimarssi läpi, ja hyvinhän nuo paukut kassulle asti riittivätkin.
Kiinniolostamme on jäljellä nyt suunnilleen puolet ja täytyy kyllä myöntää, että koti-ikävä alkaa ajoittain illansuussa vaivata meikäläisenkin mieltä. Eritoten on ikävä myös omia siviilikavereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti