Heräsin kotona paria minuuttia ennen herätyskelloa ja kömmin rauhalliseen tahtiin ylös sängystä suorittamaan normit aamurutiinit. Kiirettä ei ollut, koska linja-auto starttasi vasta parin tunnin päästä kotikylän huoltsikalta. Kävin vielä kertaalleen jo edellisiltana pakatun siviilikassin läpi tuplavarmistaakseni, että kaikki tarvittava oli varmasti mukana.
Vähän yli kello yksitoista tilattu kyyti valui huoltsikan pihaan ja minä kiipesin sisään jo valmiiksi lähes täyteen ahdettuun bussiin muutaman muun kotilylän kohtalotoverin kanssa. Tunnelma auton sisällä oli hiljainen, mutta rento. Tunsin oloni suorastaan kotoisaksi jo nyt ja toivoin, että sama rauhallisen kevyt fiilis jatkuisi vielä pitkään kasarmin porttien sisäpuolellakin.
Kun opasteissa alkoi vilkkua teksti "Kajaani 30km" nipisti vatsassa ensimmäisen kerran ja siihen asti uneliaimmatkin kaljupäät alkoivat kurkkia ikkunoista ulos.
Kasarmin portilta meidät uuden uutukaiset alokkaat ohjattiin suoraa läpi laukkujen turvatarkastuksen ja nopean ilmoittautumisen, jossa meidät jaettiin omiin komppanioihimme. Minut itseni sijoitettiin Kajaanin "Ensimmäiseen erilliseen autokomppaniaan", mutta koska jokaisen sotilaan peruskoulutus (8 viikkoa) kattaa kaikissa komppanioissa täsmälleen samat asiat, niin sillä missä yksikössä p-kautensa viettää ei ole mitään merkitystä oman inttitulevaisuuden kannalta. Kun p-kausi sitten kahdeksan viikon jälkeen päättyy, niin sijoitetaan meidät alokkaat uudelleen, ja varsinainen koulutuksemme voi alkaa.
Komppaniaanjaon jälkeen täytettiin muutama virallinen lomake ja käytiin yksilöhaastattelussa, jossa kyseltiin muun muassa suuntautumishalukkuuksia alokasajan jälkeen (lääkintäpuoli,pioneeri, huoltopuoli...ect), sekä sitä onko aikeissa palvella täyden vuoden vai vain puolet siitä.
Sitten mentiin ensimmäiseen varustehakuun suureen halliin, joka muistutti ulkonäöltään Tuurin kaltaisten suurten ostoskeskusten varastotiloja. Homma toimi siten, että kaikille lyötiin iso ostoskärry käteen ja sitten kuljettiin jonossa läpi suurten varastohyllyjen, joiden juurilla tehtävään määrätyt miehet viskelivät meille kamat suoraa isoon reppuun. Varustejaon jälkeen oli vuorossa iltapala ja nukkumaanmeno. Meillä on tuvassa minun lisäkseni seitsemän muuta naisalokasta + oman tupamme alikersantti - joka luonnollisesti on tupapaikkansa puolesta myös nainen.
-------------------------
#Joo, tässä tällainen selostus ensimmäisestä päivästä kasarmilla. Loput kuulumiset viikolta tulevat seuraavassa päivityksessä, jonka teen heti ensiviikonloppuna ekoille lomille päästyäni. Luvassa on muun muassa kuvauksia ja kokemuksia sotilaan perusarjesta, vastaanottotunnelmista ja asekoulutuksesta. ;) Pysykäähän siis messissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti