Pläh.

Päivät käy vähiin ja olo alkaa olla jo aika levoton. Toisaalta sitä koittaa nauttia parhaansa mukaan näistä vihoviimeisestä vapaudenpäivistä, mutta sitten taas toisaalta toivoo kokoajan, että bussi kasarmille strattaisi jo huomisaamuna. Onneksi sentään on ensiviikoksi kunnon ohjelmaa luvassa, mikä saa ajatukset varmasti pois tästä jatkuvasta odottamisesta. Lähdetään nimittäin parin kamun kanssa Rock the beach -festareille Helsinkiin. :) Aijon kyllä ottaa siitä viikonlopusta kaiken mahdollisen ilon ja revittelyn irti.

Festareiden jälkeisen, viimeisen siviiliviikon, ajattelin pyhittää aikalailla fyysisen kunnon viimeistelylle. Lisäksi ajattelin myös pyytää vanhan kaveriporukan kasaan jotain iltaa viettelemään, koska tiedän, että sitten ei taas kuitenkaan tule nähtyä ainakaan kuukauteen.

Tällä hetkellä fiilikset on vähän haikeat, koska jotenkin tuntuu ensikertaa siltä, että joudun oikeasti jättämään vanhoja kavereita, perhettä ja muita tuttuja aivan uudella tavalla taakse. Tavallaan alkaa jopa hieman pelottaa se, että miten ylipäätään pystyn pitämään yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin joista todella välitän, koska jo siviilissäkin olen saanut huomata, että yhteiydenpitoni muun muassa vanhan kaveriporukkani jäseniin on ollut jo pitkään omalta osaltani epäaktiivisemmassa jamassa kuin itse tahtoisin. Lisäksi harmittaa suuresti tuon Kuortaneen nyrkkeilyseuran parissa tuleva katkos, sitä kun alkoi juuri tuntea hitsautuvansa hyvin yhteen seuran muiden jäsenien kanssa.

Pläh. Tästäpä nyt tuli masentava postaus, mutta joo...eiköhän tää tunnelma tästä ala kuitenkin taas pikkuhiljaa nousta tavalla tai toisella.