MÄ tiedän, että täältä kaiken ulkopuolelta on helppo sanoa ja neuvoo ja käytännössä voi olla, ettei se auta yhtään mitään, mut mieti kuinka moni niistä sun kiusaajista pystyis samaan mitä sä teet nyt. Sillä ei oo välii onko ne ollu tyttöjä vai poikia, mut suurimmasta osassa niitä tuskin olis pokkaa lähteä vapaaehtosesti tekemään jotain jonka tietää itelleen rankaksi. Kuin monella niistä olis pokkaa lähtee kohtaamaan ja kattomaan omia rajoja silmiin ja vielä selviimään niistä? Kyllä sä selviät siellä. Sä opit kokoajan uutta. Tammikuussa sä et enää oo johtamassa toisia niillä taidoilla mitkä sulla on nyt vaan sillon sä osaat jo paljon enemmän ja sulla on paljon enemmän kokemusta kaikesta sillon. Puhuit niistä tulevista johdettavista ja niiden asenteista ja asenneongelmista. KOkeile ajatella niin, jätkilläkään ei nykyään ole enää mitään pakkoa mennä armeijaan koska sivarikin on vaihtoehto, mutta jos oma periaate ei oo antanu perää mennä sivariin vaikka intti ei nappaa niin se on sen alokkaan oma valinta ja henkilökohtanen helvetti. Ja jos on asenneongelma naisjohtajasta niin sitten on kyllä korkea aika haudata semmoset turhat murinat ja totutella siihen ajatukseen, että nykyään myös miesvaltasilla aloilla on naisesimiehiä ja naisjohtajia ja niitä nää jäpikkäät tulee intinkin jälkeen kohtaamaan. Mut niinku sanoin, sun taidot ja työkalut tulee karttumaan vielä paljon ennen tammikuuta ja ne kaikki haasteet ennen sitä on oppimista varten. Fysiikkaki kehittyy ja alat pikkuhiljaa jaksaa enemmän ja enemmän. Sä jaksoit siellä maastomarssillakin sen viimesen kilsan vielä sillä loukkaantuneella jalalla ja sussa oli sisua jatkaa vaikka olisit voinu jättää kesken. Mut et jättäny. Aina sitä jaksaa vielä sen viimesen pätkän kiskasta. Jos ei muulla niin sitte vaikka vitutuksen voimalla.
Tää toivottelee sulle parempaa jaksamista ja toivoo et kannustuksesta saisit sit vaik hyvän mielen edes :) Saatan olla ite kiroomassa samoja juttuja vuoden päästä niin koitan sitte muistaa mitä oon sulle sanonu :D
Päätä pystyyn vaan! Ei teistä kukaan ole vielä täysin valmis johtaja tammikuussa, vaan te kasvatte johtajaksi oman ryhmänne kanssa. Älä turhaan ota paineita siitä, että naisia ei kuunneltaisi. Kyllä se alokas oppii tietämään, että kun sitä rautaa on kaulassa edes kahden kulmaraudan verran, niin sitä totellaan. Kyllä sitä itsekkin välillä mietti yön pimeinä tunteina talvipakkasilla kiertoparivartiossa, että mihin helvettiin sitä ryhtyikään, mutta kunnialla selvittiin loppuun asti.
MÄ tiedän, että täältä kaiken ulkopuolelta on helppo sanoa ja neuvoo ja käytännössä voi olla, ettei se auta yhtään mitään, mut mieti kuinka moni niistä sun kiusaajista pystyis samaan mitä sä teet nyt. Sillä ei oo välii onko ne ollu tyttöjä vai poikia, mut suurimmasta osassa niitä tuskin olis pokkaa lähteä vapaaehtosesti tekemään jotain jonka tietää itelleen rankaksi. Kuin monella niistä olis pokkaa lähtee kohtaamaan ja kattomaan omia rajoja silmiin ja vielä selviimään niistä?
VastaaPoistaKyllä sä selviät siellä. Sä opit kokoajan uutta. Tammikuussa sä et enää oo johtamassa toisia niillä taidoilla mitkä sulla on nyt vaan sillon sä osaat jo paljon enemmän ja sulla on paljon enemmän kokemusta kaikesta sillon.
Puhuit niistä tulevista johdettavista ja niiden asenteista ja asenneongelmista. KOkeile ajatella niin, jätkilläkään ei nykyään ole enää mitään pakkoa mennä armeijaan koska sivarikin on vaihtoehto, mutta jos oma periaate ei oo antanu perää mennä sivariin vaikka intti ei nappaa niin se on sen alokkaan oma valinta ja henkilökohtanen helvetti. Ja jos on asenneongelma naisjohtajasta niin sitten on kyllä korkea aika haudata semmoset turhat murinat ja totutella siihen ajatukseen, että nykyään myös miesvaltasilla aloilla on naisesimiehiä ja naisjohtajia ja niitä nää jäpikkäät tulee intinkin jälkeen kohtaamaan.
Mut niinku sanoin, sun taidot ja työkalut tulee karttumaan vielä paljon ennen tammikuuta ja ne kaikki haasteet ennen sitä on oppimista varten. Fysiikkaki kehittyy ja alat pikkuhiljaa jaksaa enemmän ja enemmän.
Sä jaksoit siellä maastomarssillakin sen viimesen kilsan vielä sillä loukkaantuneella jalalla ja sussa oli sisua jatkaa vaikka olisit voinu jättää kesken. Mut et jättäny. Aina sitä jaksaa vielä sen viimesen pätkän kiskasta. Jos ei muulla niin sitte vaikka vitutuksen voimalla.
Tää toivottelee sulle parempaa jaksamista ja toivoo et kannustuksesta saisit sit vaik hyvän mielen edes :)
Saatan olla ite kiroomassa samoja juttuja vuoden päästä niin koitan sitte muistaa mitä oon sulle sanonu :D
Päätä pystyyn vaan! Ei teistä kukaan ole vielä täysin valmis johtaja tammikuussa, vaan te kasvatte johtajaksi oman ryhmänne kanssa. Älä turhaan ota paineita siitä, että naisia ei kuunneltaisi. Kyllä se alokas oppii tietämään, että kun sitä rautaa on kaulassa edes kahden kulmaraudan verran, niin sitä totellaan. Kyllä sitä itsekkin välillä mietti yön pimeinä tunteina talvipakkasilla kiertoparivartiossa, että mihin helvettiin sitä ryhtyikään, mutta kunnialla selvittiin loppuun asti.
VastaaPoistaTerv. Res. alik. Koskinen 1/10 PsPr.